Kuva: Miguel Á. Padriñán / Pexels
Epäterveestä keskustelukulttuurista on tullut koronapandemian myötä uusi normaali. Eriävän mielipiteen esittäjä ollaan valmis lynkkaamaan sanallisesti, jotta hänet saadaan muuttamaan näkökantansa muita miellyttäväksi. Herkempi luhistuu. Vahvempi iskee takaisin.
Artikkelikuva: Joshua Hoehne / Unsplash
Otsikko on klisee, mutta sitäkin osuvampi. Kuluneet yhdeksän kuukautta ovat itselleni olleet hyvin ”valoisaa” aikaa. Huomatkaa sarkasmi! Mitä näiden kuukausien aikana on sitten tapahtunut? Se selviää tässä blogikirjoituksessa!
Kuten torstaina tiedotinkin, niin lopetin aktiivisen tubettamisen. Tässä blogimerkinnässä aion avata niitä syitä, jotka johtivat lopettamispäätökseeni.
Olen tubettanut vuodesta 2015 lähtien. Tähän asti kanavan on tilannut 54 ihmistä. Tähän pitää olla tyytyväinen, mutta pienimuotoisen kasvun myötä on myös nälkäkin alkanut kasvamaan.
Tämänkertainen blogikirjoitukseni käsittelee vaiettua ihmislajia – työssäkäyviä luusereita.
Ennen kuin pahoitat mielesi, niin en siis tarkoita sitä, että töitä tekevät ihmiset olisivat luusereita. Tarkoitan tällä termillä ihan jotain muuta.
