Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi
Photo by Joshua Hoehne on Unsplash

V*ttujen kevät (ja syksy)

Artikkelikuva: Joshua Hoehne / Unsplash

Otsikko on klisee, mutta sitäkin osuvampi. Kuluneet yhdeksän kuukautta ovat itselleni olleet hyvin ”valoisaa” aikaa. Huomatkaa sarkasmi! Mitä näiden kuukausien aikana on sitten tapahtunut? Se selviää tässä blogikirjoituksessa!

Noh, aloitetaan syksystä ja edetään ”aikajanalla” kronologisessa järjestyksessä aina huhtikuun loppuun saakka, jolloin pistin mm. tubettamisen katkolle!

Vastoinkäymiset alkoivat syksyn kynnyksellä. Olin saanut tubekanavalleni nostetta bussivideoiden ansiosta. Tilaajiakin oli juuri tämän aihealueen ansiosta alkanut kerääntymään.

Siten vedettiin matto jalkojen alta. Bussivideot olivat herättäneet mielenkiinnon myös väärien tahojen toimiesta. Tämä johti lopulta siihen, että tämä aihealue oli nyt lakkautettava…

Käsittelin tätä tapausta tarkemmin aikaisemmin keväällä, joten en ala tätä tämän tarkemmin selvittelemään tässä. Linkki kyseiseen artikkeliin löytyy tästä!

Niskalaukaus tälle aihealueelle suisti kanavani täytevideoita suoltavaksi kanavaksi. Myönnän siis videoiden tason laskeneen pahasti muutamia tähdenlentoja lukuun ottamatta.

Tajusin tämän kyllä jo tuolloin, mutta koska bussit olivat kieltolistalla ja jotain piti saada viikottain pihalle, niin tässä lopputulos…

Lopulta tämä johti minut loppuunpalamisen partaalle, kun vaivalla valmistellut videot menestyivät umpisurkeasti ja saivat ainoastaan stressitason nousemaan.

Tämä ilmeni mm. mitä erikoisimpina muistikatkoksina. Tässä vaiheesssa oli pakko pysähtyä miettimään tämän touhun järkevyyttä.

Päätin keventää tahtia ja ryhtyä tekemään vain yhtä aihealuetta käsitteleviä videoita. Kehitys vei jostain syystä dokkareihin. Siis aihealueeseen mistä on muutenkin jo ylitarjontaa…

Uuden formaatin myötä minun olisi pitänyt pystyä kertomaan jotain semmoista, mitä ei esim. Petteri Mikkonen jo olisi kertonut.

Nämä videot eivät lyöneet koskaan läpi ja jaksoin tehdä näitä katsojia aliarvioiva videoita vain neljä kappaletta, jonka jälkeen oli pakko viheltää peli poikki.

Yksinkertaisesti aiheet eivät miellyttäneet itseäni, intohimo uupui ja motivaation puute näkyi siinä, että videoihin pesiytyi mitä ihmeellisimpiä ajatusvirheitä.

Jälkimmäisestä sainkin eräässä tuberyhmässä pienimuotoisen p*skamyrskyn aikaiseksi.

Vuoden 2021 toinen dokkari käsitteli George Floydin kuolemaa. Videossa esiintyi virke, jossa poliisi painoi polvellaan George Floydia sekä niskaan että kaulaan.

Tämä virke herätti suurta hilpeyttä tämän ryhmän ylläpitäjässä. Erikoisemmaksi tämän tekee se, että hän itse oli laatinut säännöt kitkeäkseen epäasiallisen käytöksen muita tubettajia kohtaan.

Noh, sehän on kyllä huomattu, ettei ”herroja” koske heidän itsensä asettamat ehdot. Luultavasti videon aihe ei miekkosta miellyttänyt ja kyllähän niitä virheitä silloin myös löytyy.

Toki kertoo paljon näistä ryhmistä, jos esimerkiksi kehitysvammaisen tekemisille nauretaan ja kehotetaan tekemään parempia videoita.

Otin saamastani ivasta itseeni hyvin paljon. Tämän ivan olisin luultavasti kestänyt paremmin, jos videoilla olisi ollut 20 – 50 katselukerran sijaan tuhansia.

Tämän paineen myötä muistikatkokset palasivat. Nyt vain kävi sen verran huono tuuri, että tämä maksoi aika pirusti rahaa. Kävi niin, että keskustassa onnistuin hävittämään luottokorttini.

Onneksi joku ihana ihminen sen löysi. Itse asiassa kaksi, joista ensimmäinen otti pienen löytöpalkkion nappaamalla turvaluvut ja kortin numeron talteen.

Itse tein virheratkaisun pitkän työvuoron jälkeen ja keskityin vain etsimään varakortin, jottei tarvitsisi seuraavia työvuoroja olla ilman ruokaa.

Löydettyäni toimivan varakortin ja testattuani sen toiminnan, painuin ”hyvillä” mielin nukkumaan. Mietin kyllä kortin kuolettamista, mutta jätin sen seuraavaan aamuun.

Noh, aamulla tarkistin pankkitilini, josko joku hölmö olisi lahjoittanut minulle miljoonia yön aikana. Olihan tilillä tapahtunut, sillä kortin tiedot varastaneet tahot olivat käyneet vähän shoppailemassa.

Katevarauksessa oli useita satoja euroja ja joitain kymppejä oli jo lähtenyt. Sekä Play Stationin kaupasta että Wishin tapaisesta verkkokaupasta oli jotain kivaa käyty ostelemassa…

Tämän jälkeen kuolletin kortin ja illasta tein rikosilmoituksen ja korttireklamaation. Maksut peruuntuivat, mutta myöhemmin selvisi ettei poliisi ollut päässyt näiden varkaiden jäljille. Homma jäi sitten siihen.

Olisiko tätä tapahtunut jos pää olisi käynyt täysillä? En usko. Noh, tarinalla oli onnellinen ja onneton loppu. Jälleen kerran piti opetella kantapään kautta ja ottaa henkisesti turpaan.

Tämän episodin jälkeen päätin pistää tubettamisen jäihin. Lopulta tämä katko kesti vain 1,5 kuukautta, jonka jälkeen tein vielä pari videota. Jälleen verenmaku suussa.

Ayrton Sennaa käsitellyt video sai pientä nostetta, mutta siitäkin huolimatta tulin siihen lopputulemaan, ettei dokumentit ole minun juttuni.

Tämä siirto oli viisain, sillä tubettamisesta oli muodostunut raakaa suorittamista ja rumaa lukujen kyttäämistä. En halunnut enää samaa mitä tapahtui aikaisemmin keväällä sekä vuoden 2020 lopussa.

Viimeisin dokkari julkaistiin tämän takia etuajassa aikataulustaan. En jaksanut enää jännittää miten videon tulisi käymään. Tämän artikkelin kirjoittamishetkellä on siis kulunut jo kaksi kuukautta edellisestä varsinaisesta videosta.

Tämä blogikirjoituksen pääpaino lipsahti nyt tubettamiseen, mutta mikäs muu sitten meni syksyllä v*tuiksi tubettamisen ohessa?

Ei mikään muu kuin älytön taisto peukalonkynnen kokoisesta vekistä kaapin seinässä edellisessä asunnossani, joka syntyi kun tarrakoukku oli liimautunut vähän liiankin hyvin kyseiseen kohtaan.

Muutin 2020 loppuvuodesta pois rakennusvirheitä täynnä olleesta koirankopista kymmenen neliötä isompaan kaksioon. En ole päätöstä katunut.

Neulamäen asunto oli kylmä ja vetoisa. Ensimmäisten kylmien kelien aikaan huomasin, että ulko-ovi oli asennettu pieleen. Rakennustarkastus oli siis kesällä pettänyt ja pahasti.

Karmin ja ulko-oven väliin pystyi työntämään pikkurillin. Sieltähän se kylmä veto sitten pääsi asuntoon. Olin yhteyksissä huoltoon ja he tulivat tekemään korjaustoimet. Siitäkin huolimatta kämppä pysyi vetoisana…

Tuon talven aikana päätin, etten tulisi enää toista talvea talvehtimaan tässä pakastearkussa. Ja hyvä niin, sillä kulunut talvi oli aika pirunkin kylmä…

Tämä ei tietenkään kerro minun ja ex. vuokraisäntäni välisestä väännöstä, mutta halusin pohjustaa minkälaisessa asunnossa asuin…

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä tarrakoukku-case ei ollut ensimmäinen kiista tämän tahon kanssa.

Sotiminen lähti käyntiin ”piilossa” olleesta taloyhtiön nettiä varten varatusta modeemista, jota uusi vuokralainen ei ollut löytänyt.

Kyseinen modeemihan siis oli koko ajan asunnossa, mutta uusi vuokralainen ei ollut ilmeisemmin vaivautunut tutkimaan asunnon ainoita kaappeja keittiöstä.

Hän oli sitten turhautunut etsimiseen ja käynyt ostamassa uuden modeemin. Ex. vuokraisäntäni oli sitten sitä mieltä, että tämän laitteen hinta peritään minun takuuvuokrastani.

Onneksi muuttajan vlogi oli pelastava enkeli tässä kiistassa, sillä siinä videossa esittelin juurikin tätä kaappia jossa myös itse modeemi oli.

Loppujen lopuksi tämä ratkesi minun edukseni, mutta sain mitä ihmeellisemmän selityksen. Uusi vuokralainen oli nainen ja tämä episodi perusteltiin juurikin sillä, että kyseessä oli pienikokoinen naishenkilö…

Ei lisättävää. Onneksi ”pian” alkoi uusi kiista. Nyt natina alkoi peukalonkynnen kokoisesta vekistä kaapin seinässä, josta olin irrottanut tarrakoukun. Tämä olikin mielenkiintoinen kiista, sillä moni sanoi tätä nipottamiseksi.

Jopa kuluttajaneuvonnan mielestä tämä oli nipottamista. Jos näin iso taho sanoo näin, niin pitäisi kyllä ex. vuokraisännän niellä kiukku ja luovuttaa, mutta ei. Hänestä se oli irvokas vekki joka piti saada peittoon.

Tämä case valitettavasti kuivui kasaan, sillä kuluttajaneuvoja kertoi ettei tämmöisestä ole ennakkotapausta, eli täysin 50-50 miten käy…

Loppujen lopuksi monen mutkikkaan vaiheen jälkeen myönnin tappioni tässä taistossa, mutta pidän itseäni moraalisen voittajana. Valitettavasti tämä oli voitto nihilismille ja narsismille. Katkeran tappion jälkeen boikottilistani kasvoi.

Tämän taiston loppuun kerron hyvinkin erikoisen havainnon ex. vuokraisäntäni asiakaspalvelutaidoista. Aikaisemmin kirjoittamani antoi kuvan, että tämä vääntö oli tyyliin viikossa parissa ohi.

Todellisuudessaan tätä vääntöä kesti koko marraskuun ajan. Hän oli hyvin haluton vastailemaan viesteihini. Ja itse asiassa tähän asuntoon ei koskaan tehty edes mitään lopputarkastusta, sillä mies asuu Jyväskylässä.

Minun piti laittaa kuvia tälle tästä asunnosta, jonka perusteella tehtiin päätökset takuuvuokran palauttamisesta. Eli olisin voinut huijata, mutta sitten miten nihilisti uusi vuokralainen olisi ollut? Olisiko hän kysynyt tämän vekin alkuperästä? Ei voi tietää…

Laitoin siis kuvat marraskuun alussa ja modeemista sain terveiset vasta viikko tästä eteenpäin. Modeemista laitoin vastineeni ja taas viikko. Sitten alkoi taas viikon odottelu kunnes väännettiin sitten tästä tarrakoukun aiheuttamasta vekistä.

Viimeisessä sähköpostiviestissä pyysin kuittia tästä 50 euron korjauksesta. Tätä kuittia en ole vielä tänäkään päivänä saanut ja en tule koskaan saamaan. Ei anna hyvää kuvaa hänen asiakaspalvelutaidoista. Kuten sanoin, tämä oli voitto nihilismille ja narsismille…

Mitäs muuta on mennyt päin mäntyjä tubettamisen ja tämän ex. vuokranantajan kanssa käydyn taistelun lisäksi? Työasioistani en saa puhua, mutta paremminkin voisi mennä… Tämän lisäksi vaatimattomasti sain lähes 1,5 tuhannen euron mätkyt… Olin siis maksanut liian vähän veroja. Tein korjaavat toimenpiteet verokorttiini ja toivottavasti vuoden päästä tulisi taas palautuksia. Sitä odotellessa…

Riittävän paljon kun tulee turpaan, niin sitä alkaa turtumaan. Miten suhtaudun onnistumisiin? V*ttuiluna? Kenties tai sitten niihin ei suhtaudu mitenkään kun tietää, että uusi vastoinkäyminen kurkkii jo nurkan takaa.

Moni heikkohermoisempi olisi varmaan vetänyt itsensä kiikkuun, mutta minä en. Minulla on vahva tunne, että jossain vaiheessa onnen on pakko kääntyä. Ei tätä voi loputtomiin jatkua…

Sitä odotellessa, kiitos jos/kun jaksoit lukea tämän vuodatuksen.

2 thoughts on “V*ttujen kevät (ja syksy)

  1. Kun on pohjakosketus saatu ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin 🤗🤗🤗

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *