Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi

Tubettamisen lopettamiseen vaikuttaneet syyt

Kuten torstaina tiedotinkin, niin lopetin aktiivisen tubettamisen. Tässä blogimerkinnässä aion avata niitä syitä, jotka johtivat lopettamispäätökseeni.

Mietittyäni näitä asioita, niin lopettamiseen ei liity oikeastaan yhtä syytä, vaan se on monen tekijän summa.

Niin, korjataan nyt se ettei tämä ole lopullista. Tulen jatkamaan tubettamista heti, kun löydän sekä itseäni että myös muitakin miellyttävän aiheen. Toki luulin tätä dokkareista. Näin ei vain ollut.

Minulla on eräänlainen mittari ja se on ahdistus. Jos joku muutos elämässä on aiheuttanut ahdistusta, niin tämä suunta on ollut väärä. Tästä esimerkkinä Mikkeliin muutto. Kova hinku oli sinne, mutta lopulta sinne muutettuani alkoi ahdistaa. Ja tämä ahdistus kesti aina poismuuttoon saakka. Kuulostaa aika ufolta…

Sama juttu kävi nyt dokkarien kanssa. Kova hinku oli brändätä kanava uusiksi heti joulun jälkeen, mutta totuuden hetki koitti jo heti ekan videon renderöinnin jälkeen. Homma alkoi ahdistaa ja mieleeni tuli ajatus, ettei tämä ole minun juttuni. Suunta oli siis taas vaihteeksi väärä.

Tämä on sinällään hieman ironista, sillä osa seuraajistani tykästyi juurikin näihin videoihin.

No miten sitten päädyin dokkareihin? Viime syksynä julkaisin pari Estonia-videota, jonka myötä aloin miettimään uuden kanavan perustamista dokkareille, mutta päädyin brändäämään vain vanhan kanavan uusiksi. Juurikin näiden videoiden menestyksestä kipinä dokkareihin syttyi. Sitten päätin kokeilla ihmisten mielenkiintoa tekemällä pari jaksoa ”Tragedian anatomia”-vlogsarjaa.

Noh, tämän sarjan menestys jäi verrattaen laihaksi ja se loppui uudelleenbrändäyksen myötä. Toki viimeisin video oli se, mikä aiheutti suurimman pettymyksen heti bussivideoiden lakkauttamisen jälkeen.

Käsittelin ennen joulu Dona Pazin onnettomuutta. Video sai surkeat katsojaluvut hyytyen jo 20 katselukerran jälkeen. Tämä nosti sykettä, sillä olin aamun pikkutunneille saakka valmistellut tätä videota. Tässä tulee siis ensimmäinen syy lopettamiselle: motivaation häviäminen.

Tämän videon synnyttämä stressi aiheutti nyt epämääräisiä muistihäiriöitä, joita minulla ei ennen ole ollut. Tuossa vaiheessa oli pakko pysähtyä miettimään tämän touhun järjettömyyttä. Vielä vuonna 2020 julkaisin videoita tiheään tahtiin. Video per viikko. Suhteessa käytössä olleeseen aikaani tämä oli aivan älytön.

Näiden muistihäiriöiden takia oli nyt pakko keventää tahtia ja harventaa julkaisutahtia yhteen videoon per kuukausi. Tämähän olisi ampumista omaan jalkaan, sillä kanavan kasvattaminen vaatii tiheän julkaisutahdin. Näin ainakin kaikki viisaat sanovat. Tiedä sitten.

Noh, kirjoituksen aihe nyt vähän pomppasi. Eli yksi syy oli motivaation häviäminen. Videoiden tekeminen muuttui syksyn jälkeen verenmakuiseksi suorittamiseksi ja sairaalloiseksi numeroiden kyttäämiseksi. Jos videoiden valmistelu lipsahti myöhään yöhön, niin sama kävi myös YouTuben tilastojen seuraamiselle. Yöunet siis kärsivät ja pahasti…

Numeroiden kyttääminen meni pahasti överiksi, sillä seurasin tarkkaan sekä tilaajamäärän että katselukertojen kehittymistä. Tästä laskeskelin fiksuna miehenä sitten keskiarvoja, jotka määrittelisivät homman jatkon. Asetin joulun jälkeen tavoitteet, että vuoden 2021 videoiden katselukertojen keskiarvon on oltava 100,0 tai enemmän ja tilaajamäärän on oltava 100 tai enemmän vuoden 2021 loppuun mennessä.

Tämä maaginen satasen raja olisi määritellyt tubettamisen jatkumisen tai loppumisen.

Kertooko tämä miten sairaaksi tämä oli menossa? Pakko myöntää, että ennen tammikuussa julkaistua videota, nautin suuresti tunteesta kun ei tarvinnut kytätä mitään numeroita.

Helmikuussa julkaisemani dokkari George Floydin kuolemasta saavutti sitten jotain. Se saavutti ivaa eräältä elämää suuremmalta tubettajalta, sillä videolla esiintyvän hupaisan mokan johdosta erään Facebookin tubettaja-ryhmän ylläpitäjä koki tehtäväkseen alkaa nauramaan tälle mokalle.

Tälle on selkeä syy: yksinkertaisesti aihe ei miellyttänyt ja silloin niitä vikojakin löytyy. Tämähän on nähty niin monessa asiassa…

Kuten kerroinkin, niin ironista tässä oli se, että kyseinen hermanni ryhmänsä ylläpitäjänä oli suureen ääneen toitottanut hyviä käytössääntöjä… Hieman tekopyhää. Toki sekin on huomattu, että kommuunien korkeinta johtoahan eivät koske heidän itsensä asettamat säännöt.

Tämän välikohtauksen jälkeen lähdin näistä ryhmistä. Älkää liittykö! Näissä kun tuntuu olevan niitä, joilla on pokkaa alkaa pätemään jopa henkisesti lapsen tasolle jääneelle vammaiselle ihmiselle. Epävarmoja oman egonsa pönkittäjiä löytyy näistä ryhmistä valitettavan paljon…

Noh, hilpeyttähän herättänyt moka meni jotenkin näin: ”Poliisi Derek Chauvin alkoi painaa polvellaan Floydin niskaa ja kaulaa”. Tämä kohta oli siis suoraan käsikirjoituksesta ja itse asiassa Wikipediassa luki kanssa noin…

Ironista onkin, että tämän vuoden videoista juurikin tämä on katsotuin. Jotain meni väärin.

Olin 1,5 kuukautta poissa tubesta tämän välikohtauksen jälkeen. Tämä tauko teki hyvää ja päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden dokkareilleni. Tämä oli virhe, sillä sama stressi palasi ja oravanpyörä jatkui. Tämän johdosta päädyin aikaistamaan Ayrton Sennan kuolemaa käsitellyttä videota. Ihan vain oman mielenterveyteni takia. Tämän jälkeen päätin lopettaa toistaiseksi. Ei enää jaksanut kiinnostaa. Kaikki numerot alkoivat tulla korvista ulos…

Aihe vähän pomppasi jälleen.

Motivaation katoamiselle oli toinenkin syy, joka luultavasti painoi vaakakupissa eniten. Se oli ammattiani käsittelevän aiheen lakkauttaminen.

Juurikin näillä videoilla sain jalkaani menestyksen porttien väliin. Huonoimpina hetkinäni kaipailin juurikin näitä videoita.

Ja tiedän että näille olisi ollut kysyntää…

Aloitin tubettamisen syksyllä 2015 ja olisin tehnyt kanavastani merimiesaiheisen videoblogin, jossa olisi seurattu polkuani merihaaveen toteutumiseen ja siitä eteenpäin.

Noh, sitä päivää en nähnyt vaan minusta tuli linja-autonkuljettaja. Kerkesin edellisen työnantajan aikana omin luvin tekemään bussivideoita ja osa niistä on menestynytkin ihan mainiosti. Silloin ei tullut sanomista. Ainakaan johtoportaasta. Eräs toki konahti minun kulmaperuutuksesta ja sanoi tuollaisten videoiden olevan turhia…

Kuopioon muuton jälkeen lopetin bussivideoiden tekemisen vähin äänin, kunnes sitten keväällä 2020 päätin jatkaa tätä aihetta. Näistä videoista kiinnostui verrattain moni ja valitettavasti myös väärät tahot…

Erään timelapse-videon dataa tutkaillessani tein hyvinkin mielenkiintoisen havainnon. Tätä videota oli jaettu sähköpostitse ja arvailla ei tarvitse mihin…

Lopulta koitti syksy ja jouduin lopettamaan tämän aiheen. Myönnän keulimisen lopussa ja en tekisi enää samaa uudestaan, mutta myönnän myös sen, että oli siellä ihan asiaakin.

Tämän aiheen lakkauttaminen sai kanavani tuuliajolle, eli en tiennyt mitä halusin tubesta. Katsojaluvut laskivat ja menetin vähän tilaajianikin.

Tämä lasku pysyi tasaisena aina näihin päiviin saakka. Tämä oli iso isku sekä minulle, että kanavalleni. Pari kovaa iskua lisää, niin homma alkoi vaikuttamaan loppuun käsitellyltä…

Kuten sanoin, niin tämä ei ole lopullista. Aion palata tubeen heti jos/kun saan jonkun hyvän aiheen, joka kiinnostaa sekä itseäni että muita.

Oikeastaan tämä tarkoittaa sitä, että saisin jatkaa bussivideoiden tekemistä. En tosin usko että tulen tätä päivää näkemään. Tai eihän sitä tiedä. Aika sen näyttää.

Kiitos jos/kun jaksoit tämän vuodatuksen lukea. Nyt tiedät, miksi luovutin tubettamisen suhteen.

1 thought on “Tubettamisen lopettamiseen vaikuttaneet syyt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *