Työssäkäyvät luuserit

Tämänkertainen blogikirjoitukseni käsittelee vaiettua ihmislajia – työssäkäyviä luusereita.

Ennen kuin pahoitat mielesi, niin en siis tarkoita sitä, että töitä tekevät ihmiset olisivat luusereita. Tarkoitan tällä termillä ihan jotain muuta.

Puhutaan, että työttömyydestään nauttivat ja  sosiaaliturvan turvin elävät, pahasti syrjäytyneet nuoret ovat luusereita. Veroista kustannetaan heidän elämänsä ja minkään eteen ei tarvitse pinnistellä. Rahatulvaa ei voi estää. Elämä junnaa paikallaan ja pahasti. Mitään päämääriä ei ole nettipelien piste-ennätyksien rikkomisen ohessa.

Oma elämä alkaa vahvasti näyttää tältä. Vain pelimenestys puuttuu, koska en ymmärrä niistä mitään. Välillä tuntuu, että mistä minä nyt ymmärtäisinkään…

Noh, kuitenkin. Tämmöiset pahasti syrjäytyneet ihmiset ovat monien silmissä luusereita.

Mites sitten työelämässä olevat luuserit? Kukaan ei tästä ihmisryhmästä puhu!

Minkälainen on sitten työssäkäyvä luuseri? Hän vertaa elämäänsä muihin samanikäisiin tai nuorempiin. Vertaa oman elämän saavutuksia heidän saavutuksiinsa ja jos kaikki ei mene yks yhteen, niin hänen mielensä lannistuu. Tulee mielikuva elämässä epäonnistumisesta.

Noh, miksi lasken itseni tähän porukkaan? Syy on yksinkertainen: en ole onnistunut missään. Tämä kuullostaa itsesäälissä rypemiseltä, ja sitähän tämä on. Itsetunto on täysin murskana.

Työpaikkaa en pidä onnistumisena. Ainakaan itselleni. Kyllähän jokainen duunia saa, jos vain viitsii ja haluaa. Ei se ole saavutus. Hyvä juttu kyllä! P*skaduuneja on kyllä tarjolla! Unelma-ammatit/ unelmat ovat asia erikseen. Niiden eteen ollaan yleensä tehty aivan tuhottomasti töitä ja/tai käyty vuosia kouluja.

Monet omanikäiset ovat OIKEASTI onnistuneet elämässään! Ovat saavuttaneet ylennyksiä, lapsia, omakotitaloja jne. Parhaimmat ovat saavuttaneet unelmansa.

Mitä minä olen saavuttanut?  Jumalattoman ylipainon, korkean verenpaineen ja oletettavasti ärtyvän suolen. Niin ja menetinhän minä Mikkelissä kasvoni, kun kortti lähti hyllylle. Mairittelevaa! Eikö? Kaikki tämä mahtuu 27 ikävuoteen. Näillä saavutuksilla vain ei valitettavasti pröystäillä.

Unelmani, tai paremminkin ”unelmani”, muuttuivat painajaiseksi. Eihän bussikuskin työ ollut kuin vain vaihtoehto, jos merihomma kaatuisi. Ja niinhän siinä kävi. Moni kyllä tiesi, etten koskaan saavuta meriunelmaani, mutta itse uskoin loppuun asti tähän. Onnistuin jälleen kasvattamaan uskoa siitä, että kaikki tavoitteeni tulevat aina epäonnistumaan. Olisi ollut siis hienoa onnistua edes kerran ja osoittaa olevansa kova luu!

Noh, kun aloitin bussihommat, niin sitä piti kaikille ylistää. Ketään ei vain kiinnostanut ja puheenaihe vaihtui alta aikayksikön paremmaksi. Ymmärrän täysin ja nykyään en enää ilkeis kehuskella moisesta! Luultavasti tulisi väpättimeen. Fakta on se, että KAIKKI osaa autoa ajaa. Siis aivan kaikki!

Suomen surkein kuski -kokelaatkin osaisivat rattihommat, jos vain VIITSISIVÄT! Huono kuski on merkki asennevammasta ja pahasta välinpitämättömyydestä! Taito kehittyy ajan kanssa!

Väitän, että tarinani kiinnostaisi enemmän, jos kertoisin kuinka manööverata iso 200 metrinen autolautta laituriin. Sitä ei kaikki osaakkaan ja lienee vain harvan ”hupia”.  Ketä kiinnostaa kun ajetaan bussi parkkiin? Ei siinä ole mitään siistiä. Karu fakta! Kaikkihan sen nyt osaa. Itseasiassa paremminkin kuin minä.

Noh, mitä tulee vlogaukseen. Brändäsin vlogini ”Holopaisen arkea” -nimiseksi 2016/17 taitteessa. Siitä lähtien olen yrittänyt saada sitä breikkaamaan, mutta tässä en ole vieläkään onnistunut. Enkä tule koskaan onnistumaankaan, sillä videoni ovat puhtaasti sitä itseään. Muutama hitti on sattunut, mutta siihen se onkin sitten jäänyt.  Ei ketään kiinnosta kun selitän tyhjänpäiväisyyksiä elämästäni, pelaan tai esim. dokumentoin muuttoani. Täytän videoillani vain tilaa YouTuben tietokannoilta.

Niilo22 on asia erikseen. Hän on surkuhupaisa ihmisp*ska, jonka töhöilyt viihdyttävät ihmisiä. Minun tuotokseni Niiloon verrattuna ovat hyvin yksitoikkoisia. Eivät tarjoa mitään mullistavaa.

Yksi lempitubettajistani, Paulin pelivideot esim. jekuttaa huijareita. Se kiinnostaa ihmisiä. Mitä teen minä? Tyyliin dokumentoin MUUTTONI!!! Kyllä nyt kaikki osaa muuttokuorman kasata! Jos minä yrittäisin huijareita jekuttaa, niin loppujen lopuksi ne vetelisvät minua kuin pässiä narusta. Että näin…

Valitettavasti en kuulu menestystarinoihin. Elämäni junnaa paikallaan. Odotukset minkään suhteen eivät ole korkealla. Ei huonosti 27-vuotiaalta…

Nätin sunnuntaipäivän kunniaksi tuli vähän angstisemmin kirjoitettua, mutta järkevämpää tämäkin on kuin vatvoa näitä asioita.

Näköjään pitää alkaa kirjoittamaan useammin jos/kun vanne alkaa liikaa kiristämään.

Kiitos kos jaksoit lukea edes johonkin asti tätä vuodatusta.

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *