Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi

Oikotietä onneen ei ole…

Tässä kun välillä on vähän hiljaisempaa, niin sitä on sitten kerennyt todellakin miettimään elämäänsä. Iskeekö kolmenkympin kriisi?

Jokainen joka minua on seurannut, niin tietää minun aikanaan hinkuneeni merille. Sitä päivää en kuunaan nähnyt vaan päädyin sitten bussin rattia pyörittämään. Ammattina sekin on hieno ja merkittävä, mutta äärettömän aliarvostettu!

Tähän ammattiin minä suhtaudun ylpeydellä. Tai suhtauduin. Nyt suhtaudun vain pakollisena tulonlähteenä. Toivon vielä joku päivä pystyväni sanomaan rinta rottingilla olevani bussikuski…

Palataan asiaan. Valitettavasti ylpeyteeni kuuluu julistaa ilosanomaa tästä ammatista. Pyydän anteeksi sekä lähipiiriltäni että videoblogieni seuraajia.

Valitettavasti ylpeyteni on alkanut karisemaan. Matkustajat on äärettömän halveksuvia meitä kohtaan. Aina jos/kun tehdään virhe, niin aina haukutaan, suorastaan herjataan ammattikuntaa. Kyytiin tullaan nokka pystyssä ja katse on äärettömän halveksuva: ”Sä oot vaan bussikuski…”

Me emme voi vaikuttaa kaikkeen. Toiselle kun kumarrat, toiselle pyllistät.

Lähipiiriä ei viitsi enää edes häiritä näillä jorinoilla. Jorinani kun ei tunnu herättävän kiinnostusta sielläkään. Puheenaihe vaihtuu nopeasti mielekkäämpään. Vieläkin tarjoan, mutta silti se satuttaa kun näin käy. Okei, uran alkuvaiheissa tuli ehkä vähän liikaakin jauhettua bussijutuista. Ymmärrän että kyllästyttää. Kyllähän nyt kaikki osaa autoa ajaa. Ei siinä ole mitään erikoista. Mitä siitä tekemään numeroa?

Paljon on myös asioita käännetty itseäni vastaan. Juttujani on ”kumottu” mitä erinnäisimmillä asioilla ja suorastaan on hyökitty.

Tämä aina väliajoin nousee ajatuksiini ja olen todellakin miettinyt, olisinko mielenkiintoisempi henkilö, jos olisin onnistunut elämässäni?
Jaksaisiko ihmiset kuunnella merimiestarinoita ennemmin kuin bussijuttuja? Olisiko YouTube-kanavallani enemmän tilaajia kuin nyt, olisiko enemmän katsojia yms. Olisinko merenkulun ”Tapio on the move”? Mene ja tiedä. Ainakin olisi erillainen kanava, sillä harva tietää miten laivoja navigoidaan. Autoilusta kaikki tietää kaiken, itseasiassa paljon paremmin kuin minä.

Ylpeydessäni on vaurio. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että oikotietä onneen ei ole…

Voi olla, että tämä on jonkinlainen kolmenkympin kriisi. Olen vain bussikuski. Mitään suurta en ole elämässäni saavuttanut. Peruskouluun olisin voinut panostaa, niin voisi olla asioita joista ylpeillä. Monet minun ikäluokkaa olevat ihmiset etenevät urillaan, perustavat perheitä yms. hienoa. Minä olen vain bussikuski. Tubettajanakin luulen painivani omassa sarjassa. Tylsyydessä ainakin…

Pyydän anteeksi avautumistani. Ei ole syytä soitella valkotakkisia, sillä lähden pesemään työvaatteeni. Soittakaa vasta sitten.

Oikein aurinkoista sunnuntaita Teille jokaiselle joka vaivautui tämän blogimerkinnän lukemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *