2016 vuosikooste

Mediassa on paljon puhuttu vaikeasta vuodesta, sillä onhan vuonna 2016 lähtenyt paljon julkkiksia rajan taakse. Nyt on minun vuoroni selostaa oma vuoteni ja sen hetket yms.

Pelkistetty vuosikooste löydettävissä YouTubesta. Tässä lupaamani kattava versio…

En olisi pystynyt kuvittelemaan krapulaisena uudenvuodenpäivän aamuna, että joutuisin taistelemaan tuulimyllyjä vastaan koko vuotena. Henkisesti vuosi oli yksi rankimpia, mutta loppua kohden onneksi kirkastui. Käydään läpi kuukausi kuukaudelta.

TAMMIKUU

Vuosi valkeni krapulaisissa tunnelmissa. Taisinpa käydä aamun pikkutunteina puhumassa “suureen puhelimeen”. Siitä selviydyttyäni oli aika ottaa uusi vastoinkäyminen vastaan. Vuoden ensimmäinen viikko tuntui hyvältä, mutta sitten sekin harha muuttui. Eräänä pakkaspäivänä lähdin kuljettamaan kaveriani Sorsakoskelle. Matka taittui normaalisti aina sinne asti kunnes auton puhaltimet alkoivat puhaltamaan jäätävän kylmää. Katsoin mittaristoa ja huomasin lämpömittarin olevan tapissa. Siinä arvottiin mitä tehdään. Oikeasti koko auto olisi pitänyt ajaa tien sivuun ja soittaa apua, mutta minä jatkoin matkaa. Lopulta tein virhepäätöksen ja käännyin takaisin Varkauteen. Matkaa oli kuusitoista kilometriä. Toki hetkeksi ajettiin tien laitaan, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa. Auto kesti loppumatkan ja sammui vasta parkkiruutuun ajaeassani. Moottori oli entinen. Jostain tuntemattomasta syystä kannentiiviste oli hajonnut ja tunkenut nesteet moottoritilaan (ja ylikin). Mitään ei ollut valunut auton alle. Ekana sain syyt niskoilleni, mutta lopulta puheet peruuttiin kun moottoria tutkittiin. Moottorin temppu jäi mysteeriksi. Vaikkei vika lopulta ollutkaan minussa, olisin silti voinut toimia viisaammin. Ja ehkä tämän tarkoitus itselleni oli ollakin eräänlainen oppitunti. Mene ja tiedä. Episodin jälkeisenä viikkona päätin liittyä takaisin Teatteriryhmä Nimettömiin, vaikka olinkin vannonut etten liittyisi. Nimettömät päättivät ottaa uusintakierroksen kesän 2015 tuotannosta Tuntemattomasta Sotilaasta. Kuulin samalla, että jääkärikapteeni Kaarnan rooli olisi auki ja pistin korvan taakse. Ainoa varma oli vanha rooli majuri Sarastienä. Tammikuu loppui riitaisasti. Erehdyin entisen “työpaikan” esimiehelle vähän vinoilemaan ja tämä suuttui siitä urakalla. Käski minut toimistoon ja piti puhuttelun. Silloin tulin siihen tulokseen, että tämä paikka on nähty. Vaihdoin “työpaikkaa”. Kun kävin ns. loppupalaverin niin muu henkilökunta oli harmissaan tilanteesta. Kertoivat myös, että esimies oli ylittänyt valtuutensa. Päätökseni oli kuitenkin sinetöity. Matkani jatkui nyt Nuortenpajalle…

HELMIKUU

Helmikuu jatkui rauhallisemmissa tunnelmissa, mitä nyt kärsinkin elämäni krapulan. Ei siitä sen enempää, kun ei muistikuviakaan ole… Muutama hassu kuva ja yksi videopätkä:

Helmikuussa jouduin taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, sillä minun merenkulku-haave oli kulkeutunut pajan korviin. Arvata saattaa, että työntekijät yrittivät kovaa vauhtia tehdä minusta sitä. Olin juuri saanut käsiteltyä sen asian, ettei minusta merenkulkijaa tulisi, niin nytkö ne “arvet” piti ratkoa auki? Yksi piste Savosetille. Muuta hyvää siinä ollutkaan. Loppukuukausi tarjoili minulle eräänlaisen p*skahalvauksen kun verikokeissa oli sokeriarvot koholla. Noh, en yhtään ihmettele niiden äärettömän imelien pullien jälkeen. Eihän lääkäri minua uskonut, vaan passitti sokerirasitustestiin… Mihinkö vetoan tällä? Aikanaan joku hoitaja oli minulle todennut tämän pointin samaisessa tilanteessa (paaston unohduttua…) Harmi vain, ettei kaikilla ole sitä kultaista maalaisjärkeä. Helmikuu vaihtuikin jännittäessä maaliskuuhun.

MAALISKUU

Sokerirasituksessa käytiin ja tulokset olivat puhtaat. Ei mitään hätää. Maaliskuu merkitsi itselleni suuria muutoksia. Olin tammikuussa päätynyt palvelunohjaukseen, jossa nostettiin esille palkkatukityö. Paikan sain itse valita. Lopulta muutamasta vaihtoehdosta valikoitui jo entinen työpaikkani: Kisapuiston Ruokapalvelu. Tämä olikin jo oma episodinsa, mutta siitä lisää myöhempänä. Kävin kuun puolenvälin tienoilla paikan esimiehen juttusilla, jossa minua ohjeistettiin hankkimaan hygieniapassi. Näillä tiedoin lähdin eteenpäin ja hommasin ajan Soisalo-opistosta. Pääsiäisviikko koitti ja kävin työkkärissä keskustelemassa oppisopimuskoulutuksesta. Sain vain tietää, ettei katsomalleni alalle olisi mahdollista päästä kyseiseen kouluun, ellei olisi suorittanut C tai D-korttia. Tulin siihen tulokseen, että antaa olla. Pääsiäisviikko päättyi pääsiäisen juhlintaan ja sitä seuraavaan heikotukseen. Pääsiäinen meni vähän pipariksi, johtuen kännisistä sekoiluista… Harmi vain, ettei se ollut siinä… koko pääsiäisen kruunasi räjähtävä p*skatauti, joka muuten oli kohtalaisen sitkeä vieras. Noh, viisas jos olisin ollut, niin en olisi ensimmäisenä ollut kaverin kimpussa. Ensimmäisenä syyllistin häntä koko hommasta… Tämäkin olisi voinut jäädä väliin… Noh… kuukausi siis vaihtui Imodiumin voimalla ja lepäillessä…

HUHTIKUU

Aprillipäivän kunniaksi pitikin jo pienimuotoinen vlog-aprillipila tehdä. Osui ja upposi. Siitä olikin jo hyvä jatkaa kohti uutta kuukautta. Kuun alussa kävin suorittamassa hygieniapassin. Pisteet olivat 38 / 40. Tämän suorituksen jälkeen soittelin tulevalle esimiehelleni. Sanoi ottavansa yhteyttä. Tästä muodostuikin älyton show. TE-toimisto otti yhteyttä tähän henkilöön ja sai käydä kuulemma erittäin mielenkiintoisen keskustelun. Tuleva esimieheni ei alussa edes lämminnyt asiasta. TE-toimisto soitti ja kertoi minkälaisen keskustelun oli käynyt. Minulla sumeni. Puhelun loppu on edelleen minulle täysi mysteeri, enkä edes tiedä mitä lupasin… Puhelussa kävi selväksi, että tarvetta olisi… Jäin odottelemaan. Noh, huhtikuussa pajalla mittani alkoi olla täynnä vanhojen asioiden vatvomista. Eräässä palautteessa mainitsin asiasta ja se jäi sitten siihen. Ohjaajien strategia ilmeisemmin muuttui. Kuun lopulla pajalla kävi erään kyläyhdistyksen edustaja ja juttu kääntyi graafiseen suunnitteluun sattumalta. Kyläyhdistyksen edustaja sattui mainitsemaan heidän tarpeensa ilmeen uudistamiselle. Pajan ohjaaja hoksasi minut ja loppu oli surullista historiaa… “Olisi voitu hankkia mainostoimistostakin nopeasti, mutta halusimme näin”, totesi kyläyhdistyksen edustaja. Minusta jo silloin haiskahti se media-alan peruskirous: mikään ei saa maksaa mitään, mutta voimme sentään vähän markkinoida sinua ja osaamistasi… Noh, paja rikastui 300 euroa ja minä sain pyöreän nollan ja lehtijutun. Nimim. sille rahalle olisi ollut tarvetta. Muistelen, että taisin hakea kaupasta lonkeron 12 packin. Voivoi sitä lauantain heikotusta. Huhtikuuhan päättyi oikein ruusuisesti, sillä vappuviikon odotin puhelua työkkäristä. Noh, yhteydenoton toki sain, mutten taholta jolta sitä halusin. Ex-tyttöystäväni päätti kokeilla lämmitellä “ystävyyssuhdettamme”. Mietin alussa jättäväni vastaamatta, mutta päätin sitten lähteä soitellen sotaan. Keskustelu venyi lopulta kolmetuntiseksi, jossa lopulta minä olin syyllinen kaikkeen. Minun olisi pitänyt ymmärtää yms. Keskustelun päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että parempi vain jatkaa omia teitämme. Koin voitonriemua. Olin voittanut ensimmäisen väittelyni. Nyt vasta tajusin todellisten ystävien arvon.

TOUKOKUU

Vappu oli rauhallisin moniin vuosiin: ei ollut krapulaa, eikä kukaan tuttu tehnyt itsemurhaa… Toukokuussa katkottiin lisää siltoja, sillä eräs kameraseura päätti vaatia päätäni vadilta. Hieman pohjustusta tarinaan: amiskan entinen opettaja “nakitti” tehtävän minulle. Paikallisella kameraseuralla piti urakoida uudet kotisivut. Hölmö otin tehtävän vastaan. Esittelin valmiin ulkoasuhahmotelman seuralle ja se hyväksyttiinkin. Seuraavassa palaverissa koko homma pistettiin uusiksi… Lopulta saimme molempia miellyttävän lopputuloksen ja oli aika konsultointiin. Se oli taas oma shownsa, sillä jouduin selittelemään esimerkiksi sivun ja artikkelin eron. Tikusta tehtiin asiaa. Erehdyinpä kerran menemään yleiseltä sivulta ylläpitopaneeliin… Sain selitellä sitäkin. Jopa käyttämääni julkaisualustaa kyseenalaistettiin. Ne oli pitkät tunnit. Sitten raha-asioihin. Sain suunnitteluvaiheesta satasen. Konsultoinnista luvattiin maksaa extraa. Pyysin toista satasta, jota yritettiin tinkiä viiteenkymppiin. Tulin vastaan 75:llä eurolla ja se kelpasi. Koko homman liksa oli siis 175 €! Eli täyttä persenettoa… Toukokuussa käyty sähköpostikeskustelu katkaisi selän. Rivien välistä vaadittiin minun päätäni vadilla, kun olin unohtanut jotkut oikeudet itselleni. Pahoittelin v*ttumaiseen tyyliin ja lisäilin salasanaan pienen piiloviestin. En tiedä älysivätkö sitä. Pyysiväthän he myös jotain lisäpalveluita, mutta kun laitoin viestillä hintapyyntöni, ei heistä ole kuullut enää mitään. Hyvä niin. Toukokuussa kirjoitimme lopulta palkkatukihakemuksen ja lähetin sen työkkäriin. Toukokuun lopulla tuli sitten tieto, että palkkatuki on hyväksytty ja työt alkaisivat kesäkuun 16. päivä. Kesäkuun ekan puolikkaan saisin olla lomalla. Paja yritti saada minut jatkamaan Nimettömien yli, mutta kieltäydyin. Toukokuu päättyi pienimuotoiseen juhlintaan.

KESÄKUU

Kesäkuun ensimmäisen puolikkaan olin “lomalla”. Loma meni rentoutuessa ja Tuntemattoman Sotilaan harjoituksissa. Loman lopulla minulla oli edessä se pahin, eli maailman turhin lehtijuttu. Pajan ohjaaja pisti shown jälleen pystyyn väittämällä minun haluavan ennemmin olevan mainostoimistossa kun ruokaa jakamassa. PASKAA! Onneksi toimittaja oli ammattitaitoinen ja osasi tehdä lehtijutusta asiallisen. Pajan ohjaajan keuhkoamiset jäivät pois. Olin siitä mielissäni, mutta en siitä, miten porukka helotti koko asiaa. Ennemmin otin kaikki helotukset v*ttuiluna. Noh, siitä selvittiin ja työt alkoivat. Ekat viikot meni perehdytyksessä ja sitten sainkin hypätä itse rattiin. Kesäkuun lopulla käynnistyi läpimenoviikko. Saatiin varusteet yms. Eka harjoitus oli ns. tekninenläpimeno, jossa käytiin efektit läpi. Kenraalia edeltävä harjoitus, jossa koeyleisö, tuntui menevän erinomaisesti. Harmi vain, että sotilasasiantuntijat eivät olleet samaa mieltä. Minulla ei kädet kuulemma menneet oikein marssiessa. Tästä sain kohtuuttomat paineet. Kenraaliharjoitukset menivätkin “jäähdytellessä”…

HEINÄKUU

Heinäkuun ensimmäinen puolikas oli rääkki. Ensimmäisenä työt ja sitten kesäteatteriesitys. Välipäiviä oli muutama. Ekan esityksen epäonnistuminen vainosi loput esitykset. Enskarissa olin unohtanut repliikit, mikä taas johtui kohtuuttomista paineista. Kiitos sotilasasiantuntijat. Loput esitykset päätin vetää vain läpi. Tosin viimeiseen esitykseen sain kerättyä energiaa jostakin. En tiedä mistä. Se oli kaahausta. Kuulin jälkikäteen, että minusta olisi tullut näyttelijä. Noh, nämä kehut eivät muuttaneet päätöstäni jättää esiintymislavat. Näytteleminen ei ollut se taiteenmuoto joka minulle merkitsisi jotain. Varusteiden palauttamisen jälkeen olin mielissäni siitä, että tämä rääkki on nyt ohi. Toinen kierros oli loppujen lopuksi täysin turha. Suuri kysyntä jäi hyvinkin suureksi, sillä muutamat esitykset vedettiin alle kahdellekymmenelle katsojalle. Toinen esitys jouduttiin sateen takia peruuttaa. Rehellisesti sanottuna uusintakierroksesta puuttui se jokin… se hohto, mikä oli vuonna 2015.

ELOKUU

Elokuun eka päivä käynnistyi vapaapäivällä. Ajattelin lähteä radalle sunnuntai-iltana, mutta en sitten jaksanutkaan. Elokuun ekana lauantaina päädyin sitten pizzakuskiksi. Noh, tuurasin siinä sitten koko loppuillan ja tajusin, että navigaattorit eivät ole minun ystäviäni. Olin vielä kahdesti pizzakuskina, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että saa minun osaltani jäädä.

Elokuu oli tasapainoisin kuukausi pitkiin aikoihin. Vihdoinkin pääsin yli haaveestani merenkulusta. Kesä oli nyt ohi ja olisi aika ottaa vastaan syksy.

SYYSKUU

Syyskuussa juhlistettiin erään kaverin 25:ttä ikävuotta. Itselle sattui vasta syyskuulle vapaa viikonloppu. Siitäkin piti vielä erikseen huomauttaa. Noh, näistä bileistä jäi käteen krapula ja kytevä flunssa. Pari viikkoa se jaksoi kyteä ja sitten se iski kunnolla. Toki ei kaatanut sängynpohjalle, mutta olo oli sitäkin kurjempi. Syyskuu olisi mullistuksia täynnä. Lähdin syyskuun lopulla ajelemaan illalla Könönpellon reittiä läpi. Ajattelin kerrankin olevani oma-alotteinen. Noh, se kostautui, sillä Harjurannan tienoilla sain autoni peruutettua ojaan. Tämä oli liian iso kolaus itselleni, että miltei jätin Kuopion koulutukseen hakematta. Kaverini tuella sitten lopulta hain. Kyseessä oli linja-autonkuljettajan ammattipätevyys…

LOKAKUU

Kesti pitkään sulatella syyskuun ojaanajoa… Onneksi kyseinen tapahtuma sitten unohtui ja arki alkoi rullaamaan normaalisti. Lokakuun lopulla olin koiravahtina, kun vanhempani lähtivät käymään Porvoossa. Siellä oli Noora Karman järjestämä kauhutalo Näsin kartanossa. Itse kävin isän kanssa kyseisessä tapahtumassa viikkoa myöhemmin. Pääsin vihdoinkin ajamaan pitkää matkaa. Tapahtuma oli kestoltaan lyhyt. Noora Karman osuuden jälkeen matka jatkui eri huoneisiin, joissa oli milloin mitäkin otusta. Viimeinen huone pilasi tunnelman. Erästä herraa ei miellyttänyt kyseinen tapahtuma. Viimeisessä huoneessa hän huomasi jonkun tuttunsa ja päätti mennä höpöttelemään niitä näitä. Pilasi tunnelman. Onko pakko lähteä jos ei kiinnosta? Lokakuun lopussa pistin tilaukseen uuden GoPron. En arvannut että tilaus olis perillä jo seuraavana päivänä, eli marraskuun ekana…

MARRASKUU

Marraskuun alku oli jännää aikaa. Kuun alussa tuli tieto, että pääsisin soveltuvuuskokeeseen. Soveltuvuuskoe ei ollut se onnistunein johtuen epäonnisesta ajokokeesta. Luulin soveltuvuuskokeen olevan samanlainen kuin vuotta aikaisemmin jakeluautokurssille. Olin liputkin varannut liian aikaiselle. Noh, paluuliput jäi käyttämättä. Olin aivan varma, etten pääsisi koulutukseen…

Sitten kuun lopulla tuli vahvistus. Kirjeen ikkunassa luki ekana onnittelut. Siitä jo arvelin, että läpi meni. Miten ihmeessä? Epäonnistuin täysin ajokokeessa… Noh, kait minä sain heidät vakuutettua jollakin muulla tavalla… En tiedä.

JOULUKUU

Joulukuussa kävin työkkärissä keskustelemassa rahoituksesta. Koska olen alle 25-vuotias, ainoa rahoituskeino olisi opintolaina. Työkkäristä yritettiin löytää porsaanreikä ja jäimme odottelemaan vuoden loppuun. Täytin paperit työttömyysetuudella opiskelulle. Se ei vain mennyt läpi, koska edelleen olen alle 25-vuotias. Stressin taso oli korkea. Joulukuu oli viimeinen kuukausi palkkatuella. Sen jälkeen yrityksen olisi pitänyt palkata minut “oikeasti”. Tätä ei tapahtunut ja tämän oikeastaan tiesinkin jo aikaisemmin syksyllä. Onneksi keväälle 2017 olisi tekemistä. Pitkään jatkunut stressi alkoi jo näkymään vatsaoireina. Koska olen hieman luulosairas, pelkäsin jo pahinta, eli syöpää yms. Testeissä en käynyt, koska muuten olo on hyvä. Ja kun suhteuttaa vatsaoireet ja stressin niin yhtälö on selvä. Pian olikin aika ottaa vastaan vuoden viimeinen päivä. Se käynnistyikin myöhästymisellä, kun työkaverini oli nukkunut pommiin. Viimeisen työpäivän kunniaksi rutistelin Hiacea hieman. Oikea vilkku lähti irti kun törmäsin tolppaan… Noh, näitähän sattuu. Ei ole ensimmäinen, eikä muuten viimeinenkään, lommo. Vuosi 2016 alkoi olemaan pulkassa.

LYHYT YHTEENVETO:

Vuosi 2016 oli vaikea. Alkuvuosi oli vastoinkäymisten takia kohtalaisen railakas. Töihin päästyäni alkoi elämä tasaantumaan ja tunnelin päästä alkoi vihdoinkin loistamaan se valo. Kuopion koulutukseen pääsy oli ehdoton kohokohta. Paperilla on terveydellisiä ongelmia ollut. Loppujen lopuksi niihinkin on löytynyt ihan järkevät syyt. Elämä on vuoristorataa. Hyvät hetket ja huonot hetket vuorottelevat säännöllisesti. Se on osa elämää.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun.

Menestystä vuodelle 2017!

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *