Pätevät ihmiset

Pohdin pätemisen tarvetta. En pyri kertomaan totuutta, koska en tiedä sitä ja se vaihtelee yksilöittäin. Merkintä jää eräällä tavalla keskeneräiseksi, mutta ajattelin kuitenkin julkaista pohdintani.

Olen törmännyt työpaikallani monenlaisiin ihmisiin. Luonteeltani en ole päällepäsmäröivää tyyppiä vaan enemmänkin tarkkailija. Naureskelen surutta ihmisten yleiselle typeryydelle. Olen nyt tarkkaillessani ympäristöäni huomannut varsin mielenkiintoisen seikan, jonka haluan avata kysymyksellä: mistä tämä yleinen pätemisen tarve tulee?

Päteä: (arkikieltä) brassailla, pyrkiä osoittamaan älykkyytensä ja tietämyksensä jostain asiasta, viisastella (negatiivinen merkitys, jossa henkilö pyrkii todistamaan omaa kyvykkyyttään muiden kustannuksella, osoittamalla olevansa oikeassa ja muiden olevan väärässä liiallisesti ilman erityistä tarvetta siihen)Wikisanakirja.
. 20.4.2016.

Vuorovaikutus tällaisten ihmisten kanssa on todella hankalaa. Kaikki mitän sanot pistetään heti “paremmaksi”. Kukaan muu EI voi olla oikeassa kuin pätijä. Myönnän itse sortuvani tietynlaiseen pätemiseen aina väliajoin. En voi siis pitää itseänikään puhtoisena tästä asiasta. Mielestäni en kuitenkaan ole niitä pahimpia…

Henkilö joka ei tiedä paatuneen pätijän taustoista voi helpostikin uskoa pätijän ylikorostuneet tarinat itsestään. Jossain vaiheessa alkaa hälytyskellot soimaan kun kyseinen henkilö puhuu itsestään niin mainioita tarinoita, joita ei pysty järjellä selittämään. Mistä tämä johtuu? Pätevällä ihmisellä on äärimmäisen heikko itsetunto. Hänen on pakko korostaa itseään ettei jäisi heikommaksi. Samalla hänen on pakko väheksyä muiden tekemisiä. Eikö tämä ole jo eräällä tavalla narsistinen piirre?

Työpaikallani eräs henkilö pätee koko ajan. Jos joku esimerkiksi kertoo kuinka kävelee kymmenen kilsaa parissa tunnissa, on tämän pätijän pakko avata sanainen arkku mainitsemalla kuinka HÄN, ja vain HÄN, pystyy kävelemään kyseisen matkan tuntiin. Jopa alle. Kun viisaampi yrittää iskeä faktat tiskiin, murskaa pätijä ne omilla “totuuksillaan”. Seuraavaksi vedetään ns. inttikortti (näitä kortteja on muitakin…) ja nujerretaan toinen 80 kilometrin kävelymatkan taittamisella. Ja näin pätijä kokee voittaneensa väittelyn. Itsetunto kohenee roimasti. Kuten taisinkin jo pohtia että onko tämä eräänlainen narsistinen piirre. Tässä vain yksi esimerkki. Toinen pätemisen laji lienee ns. ääretön kylmyys/ tunteettomuus. Mikään ei unnu missään. Pahempaakin koettu yms.

Edelleen ihmettelen suuresti, mikä on tällaisen käyttäytymisen tavoite? Mihin tällä pyritään? Siihen minä en osaa vastata, sillä mutkikkaat on pätevän ihmisen tiet… Jätän tämän pohdinnan asteelle…

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *