Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi

Avain onneen

En ennen vuotta 2014 ja huhtikuuta uskonut rakastuvani. Nyt näköjään sekin ihme on tapahtunut. Mahtava nainen, mutta silti tuntuu, että jään vain kakkoseksi, ja olen yksin omien tunteideni kanssa.

Kevät 2014 on ollut mullistava minun yksinkertaisessa elämässäni. Olen ollut auttamassa kaverieitani heidän ongelmissani, minulla on ollut omat ongelmani, huoleni ja pelkoni

Huhtikuun 11-12 päivänä tein sen, mitä en ikinä uskonut tekeväni. “Tunnustin tunteeni”, valitettavasti kohdehenkilö oli varsin tietoinen tunteistani jo entuudestaan. Merkit olivat kuulema selvät. Itse vain en ole tajunnut niitä. Hän vedätti minua urakalla, kun itse olin uskossa, että minä vedätän toista. Noh. Saalistajasta tuli saalis.

Tilanne ei ollut tässä. Kolme kuukautta ollaan yritetty saada asioita etenemään, huonoin tuloksin. Aikaa olen yrittänyt antaa mahdollisimman paljon, nyt vain alkaa olemaan tilanne se, että omat resurssini alkavat olemaan jo varsin loppuun kulutettuja. Ei pysty enää antamaan mitään, kun ei saa ns. vastakaikua takaisin.

Tyttö sanoo tykkäävänsä minusta, mutta silti kokee koko tilanteen ahdistavana. Mikä järki tässä on? Mitä järkeä tätä on jatkaa?
Tyttö on bi-seksuaalinen, ja veikkaan, että enemmän naisten perään on. Uskollinen ihminen on, mutta itsestäni tuntuu vain, että olen vain taakka hänelle. Tuntuu kuin hän joutuisi luopumaan itselleen tärkeistä asioista.

Kyseinen henkilö tykkää tv-sarjoista ja pelaamisesta. En ole sitä vastaan, mutta välillä tuntuu, että jään kakkoseksi näissä esiintyville henkilöille/hahmoille. Onkin hieman koomista olla mustasukkainen mielikuvitushahmoille.

Ehkä meidän ei ole tarkoitettu yhteen, ehkä tämän tarkoitus on muuttaa minua, mutta miten?
Kaikella pitäisi olla tarkoituksensa. Ehkä tämän on tarkoitus kasvattaa selkärankaa, jota minulla ei ole koskaan ollut.

Ehkä tämä ei ikinä päädy parisuhteeseen,.

Ehkä avain onneeni on jokin muu kuin rakkaus. Ehkä onneni ei ole pinnallista… Mitä tämä tarkoittaa…

Ehkä minut on tarkoitettu olemaan yksin, palvelemaan jotain muuta kuin pinnallista yhteiskuntaa…

Sen aika näyttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *