Kauriin luku – Epärealistisuus ja haaveet


Tätä asiaa olen ajatellut jo todella pitkään. Minä en ymmärrä mieltäni. Mikä minua vaivaa? Olenko tullut hulluksi.

Elämääni on aina kuvannut yksi sana. Epärealistisuus. Jokaisella ihmisellä on vähintään yksi haave. Epärealistisuudella en tarkoita siis haavetta lottovoitosta.
Minäkin jopa haaveilen siitä. Mutta ei.

Tämä viikkon on ollut hyvä, mutta ihan hemmetin sekava minulle henkisesti. Olen viettänyt aikaa ystäväni ja kavereiden kanssa. Eihän näin edes pitänyt käydä.
Kerrottakoon siitä sitten joskus tulevaisuudessa.

Maanantai ja tiistai olivat pahimmat. Tiistai tosin oli se pahin päivä. Otti pannuun niin vaan perkuleesti. Työttömyys. Kauriin kirosana.

Otin tuolloin kitaran syliin ihan vain pitääkseni pienen treenin. Ensimmäinen ajatukseni oli: “Ei vttu, tätä p*skaa(ko) minä joudun koko elämäni tekemään…”
Pistin kitaran sivuun ja aloin vaipua syvemmälle. Samalla sitten jostain sairaan mieleni syövereistä ponnahti ajatus mieleeni. Haave poliisin urasta.
Kiva. Kiitos. Tästä. Jälleen.

Noh, onneksi en kerennyt syvemmälle enää vaipumaan kun ystäväni kaipaili piristystä. Pelastus. Mutta vain tilapäinen.

Minulla on vähän turhan huonoja kokemuksia mitä tapahtuu kun “haave” vie mukanaan, silloin kaikki muu muuttuu turhaksi… En tiedä. Toki nyt olen paljon viisaampi kuin tuolloin, enkä rupea vastustamaan itsessäni olevia ominaisuuksia. Okei. Ylipainoa. En muuta.

Näin tapahtui vuonna 2012. Kaksi sanaa komensivat minua kovaa vauhtia merille. Unet muuttuivat varsin myrskyisiksi. Paha juttu. En tuolloin osannut tulkita unia. En osaa vieläkään. Tulkitsin tuolloin uneni enneuniksi ja olin todella riemuissani. Letti lähti, rupesin liikkumaan jne.
Sitten tulee aika kun löysin tekstin että en ole merikelpoinen. Maailmani “romahti”. Mutta vain hetkeksi.

Ennen tätä mieleeni alkoi pikkuhiljaa hiipimään ajatus Poliisin urasta. Joo tiedän. Olen sivari ja se on este. Vai onko?

Korkeintaan sellaiselle, jolla on jonkinlainen asennevamma. Sille se on este. Alla on otettu pätkä POLAMK:n sivuilta.

Saako esimerkiksi sotilaspoliisikoulutuksesta, vartijakokemuksesta tai hyvästä koulutodistuksesta lisäpisteitä?
Ei saa, sillä opiskelijat valitaan koulutukseen valintakoemenestyksen perusteella.

Voiko hakea, jos ei ole suorittanut armeijaa?
Hakuvaatimuksiin ei kuulu varusmiespalveluksen suorittaminen. Varusmiespalveluksesta tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ei saa lisäpisteitä poliisikoulutukseen hakiessa.

Huah… Mikä helvetti minua vaivaa siis. Enhän minä edes ole luonteeltani poliisi. Luonnehoroskooppini toki antaa mahdollisuudet monipuolisuuteen ja moni on
sanonut, että saisin mitä vain jos vain yrittäisin. En tiedä.

Eräs hauska seikka tässä onkin se, että mitenkäs isänmaanpetturia alkoi kiinnostamaan lain ja järjestyksen valvominen kuin omien rajojen puolustaminenkaan ei kiinnostanut…

Ainiin, sen verran vielä korjaan, en ole siis hakenut (enkä varmaan koskaan tule hakemaan) POLAMK:iin

Huah, kait sitä pitäisi alkaa hakemaan kohta johonkin paikalliseen mielisairaalaan. Ei näin… Ei näin… Ei näin.

Helpompaa olisi suhtautua haaveeseen kuin haaveeseen, mutta me kauriit kun emme ole koskaan olleet mitään kovinkaan realistisia.

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *