Vähemmistöistä

Kuulun oman valintani takia erääseen vähemmistöön. Olen raukka syntinen, pahin kaikista pahoista, eli sivari. Tämän takia olen joutunut kertomaan kymmenen hyvää syytä, miksi olen olemassa ja miksi elän.

Tuntuuhan se tietenkin paskalta, mutta oma on valintani ollut. Tämä ei tullut hetken mielijohteesta. Kun näitä asioita aloiteltiin vuonna 2011, jolloin oli lääkärintarkastukset jne. Jo tuolloin oli selvä, että EI, ei inttiin! Haluan sivariksi. Koskaan ei ole tullut mieleen ryhtyä mielipidevangiksi, eli totaaliksi.

Miksi aikanaan valitsin sivarin. Olen miettinyt syitä. Jos intin käyneeltä kysyttäisiin, minut leimattaisiin isänmaan petturin lisäksi itkupilliksi. Hm. Mitenkä kehittävää. Näin me toimimme “suvaitsevaisessa” suomessa.

Vuosi 2011 oli aika raskas henkisesti minulle. Edellisen vuoden lopulla (2010) lähes kaikki oli mennyt reisille. Ne vaikuttivat edelleen päätöksiä tehdessä. Olin hieman heikossa hapessa. Olin niin pirun vihainen kaikille kaikesta, ja ihan vain periaatteesta vastustin kaikkea. Oliko siis viha syy? Ei. En vain uskonut, että olisin tullut pärjäämään. En todellakaan ollut kiinnostunut tuollaisesta pelleilystä, jossa joku mielenvikainen kessu antaa mielenvikaisia komentoja. Koska miestenkoulu. Toinen asia on nöyryytys. Kuumemittarit perseeseen muiden edessä. Entäs sitten seksuaalivähemmistöön kuuluvat? Entä jos sattuu olemaan kessu jolla on ongelma sen kanssa? Hän on homofoobikko. Tietenkin hän kertoo omat viisaat mielipiteensä. No onko se miestenkoulu? En usko!
Toki, minulla olisi varmasti ollut terveydellisiäkin seikkoja, joilla olisin mahdollisesti saattanut saada vapautuksen…

Miksi minun olisi pitänyt lähteä oppimaan asioita jotka ovat päivänselviä minulle. Luonteeltani olen jo entuudestaan aika kurinalainen ja tiukka. Välillä aika julmakin. Ei minulla tarvitse kuria opettaa, osaan sen jo itse.
Intti on johtajakoulu. Hm. Voihan se olla, mutta kyllä tapasin Lapinjärven koulutusjaksolla varsin johtamistaitoisia tulevia sivareita. Sivarissa itsekin sain kokeilla johtamista. Toki oma johtaminen on aika rajallinen, koska minulle pitää kertoa asemani, jotta osaan toimia.

Ennen kuin joku intin käynyt kenraalin irvikuva rupeaa minulle mainitsemaan, että pääsin helpolla. Hmm. Pääsinkö. Katsotaan.

Suoritin palvelukseni paikallisessa vammaisten työtoimintapaikassa. Toimin autokuskina, tai siitä minut muistetaan parhaiten. Minulla ei ollut paljoa varaa kieltäytyä. Minulle kun sanottiin, että nyt haet tuon, viet tuon jne. se oli vain tehtävä, vaikka komento olisi ollut kuinka järjenvastainen. Vaikka olenkin sivari, kyllä sitä luonnettakin löytyy, sillä muutamalle ihmiselle tuli hieman puhuttua suomea, kun meinasivat iskeä minua. Hm. Muuten tasan ensimmäinen kerta, ja todennäköisesti viimeinen. Jos jotain tein väärin, kyllä sain kuulla kunniani.

No pääsinkö helpolla?

Vaikka itsenäisyys onkin hieno juttu, se saatiin aidolla tavalla, mutta intissä opetetaan propagandan avulla, kuinka ME VOITIMME! Totuus on vain yksinkertaisesti se että saimme pitää säälistä itsenäisyytemme. Jos Stalin ei olisi laittanut porukkaa kylmäksi niin se olisi ollut kylmää kyytiä. Todennäköisesti meillä olisi ollut sama kohtalo kuin esim. Virolla, Latvialla jne. Näin meidän historianopettaja siis aikanaan vihjaili.

Kun Neuvostoliitto aikanaan laukaisi laukauksensa, suomesta ei lähdetty uholla, vaan sillä asenteella, että parhaamme teemme. Se riitti. Mikä on tilanne nykyään?
Lähdetään uhon kera uhmaamaan suurempaa. Se on tuhoon tuomittua.

Onneksemme suomella on niin paska hallitus, joka kasvattaa velkaamme. Ei kukaan halua hyökätä meidän kimppuumme, kun joutuisivat tiskivuoren kimppuun.

Joten, jos mielessäsi käy ajatus, että olen isänmaan petturi, pidä tieto itselläsi. Mieti kymmenen kertaa ennen kuin tulet sen minulle sanomaan. Minä en enää aio kertoa kenellekään kymmentä syytä miksi olen olemassa.

Koska kuulun vähemmistöön, niin tämä on vain kohtaloni. Vähemmistön kohtalo on todistaa oikeus olemassaolollen. Elämme modernissa maailmassa jossa aatteet ja asenteet ovat jämähtäneet kivikaudelle. Näin me siis Suomessa, EU:n neljännessätoista osavaltiossa laskutavasta riippuen.

Todelliset vammaset eivät ole ne, joilta on “diagnosoitu” jokin kehitysvamma. Me “normaalit” ihmiset ollaan todellisuudessa niitä jälkeenjääneitä! Meillä on paljon opittavaa kehitysvammaisilta.

Mutta, valitettavasti maailman suurimmassa junttilassa, eli Suomessa, kerran sivari on AINA sivari, mutta kerran varusmies on vain kerran varusmies.

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *