Murhetta mustaa

Rockyn siirtyminen ajasta ikuisuuteen ei ollut se ainoa murhe, vaikka suurin niistä onkin.

Kirosana on työttömyys. Nuorisotyöttömyys. Alanvaihto.
Tässä oikeastaan on enemmän kirosanoja kuin vain yksi.

Jos joku tätä kirjoitusta edes vaivautuu lukemaan, muistanee hän varmasti ne monet monet vuodatukset unelmistani jne. jne.

Vuonna 2012 alkuvuodesta mieleeni yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, juolahti kaksi sanaa, joista lopulta muodostui lyhyt ”käsky”. Nämä sanat, verbia ja substantiivi saivat käytännössä minun vuoden 2012 sekaisin. Nämä kaksi sanaa olivat, haluta, meri. Järkevämmässä muodossa ”Haluan merille!”.
Siitä se ajatus sitten lähti, joka paisui kuin pullataikina mielessäni. Huono vertauskuva, mutta you know.

Lopulta tämä kärjistyi siihen, että kesä 2012 oli täysin stressivoittoista. Stressiä stressin perään heti stressaavan kevään jälkeen. Nyt olin yksin lomilla, jotan oli aika ajatella. Kesä 2012 piti olla lukuloma, kuten niin monasti uhosin. Noh, ei aikaakaan kun alkoi taas asiat stressaamaan. Lukuloma ei edennyt siihen suuntaan kuin olin halunnut. Netti tuntui enemmän kiinnostavan kuin ruotsin oppikirjat.
Opiskeluinto ei ollut ainoa stressiä aiheuttava, vaan myöskin se, että joudun tyytymään loppuelämäkseni media-alalle, jolle minulla ei tuolloin ollut kovinkaan suurta mielenkiintoa.
Enpä tajunnut sitä, että rankan kouluvuoden jälkeen minulla olisi ollut oikeus viettää hyvin ansaittu kesäloma… ;D

Tästä alkoi suuri aaltoilu mielessäni. Elokuussa tuli onneksi lähtö Lapinjärvelle siviilipalveluksen koulutusjaksolle, jolloin stressi sai hetkeksi väistyä.

Stressi kuitenkin palasi.

Tämä johti sitten siihen, että lokakuun 29. päivänä sain lähetteen terapeutille. Kyseisen päivän jälkeen mielessäni alkoi valtava myllerrys, sillä kävin varsin suuren pettymyksen tunteen, kun luulin, että haaveeni merimiehen urasta tyssännyt tuohon.

Noh, aloitin marraskuun lopulla terapiassa käymisen ja heti toisella kerralla minulle todettiin tyyliin ”laitetaan poika kuntoon, jotta pääsis merille…”
Tämä valoi toivoa minulle ja nyt minulla oli motivaatio terapian suhteen.

Noh, tässä loppujen lopuksi kävi niin, että tämä homma kaatui sitten lopulta huhtikuun puolessa välissä. Totuus oli se, että minusta ei merimiestä kuunaan tule.
Että näin, tässä sitä nyt sitten kärvistellään paikallisessa orjatyölaitoksessa. Työkkäri lähetti minut sinne sillä verukkeella, että vaihda alaa, mutta mene tuonne kasvamaan…”
Jos minulla olisi vielä nämä samaiset haaveet, minulla olisi suunta. Nyt tilanne on se, että elän päivän kerrallaan, mitä tuossa kyseisessä paikassa on katsottu kieroon! Minä en kaipaa enää/tällähetkellä yhtään koulutusta/ turhaa koulutusta. Työkkärin mielestäni tilanteeni on todella paha, mutta tilanteeni olisi pahempi jos minulla ei olisi koulutusta!

Alkuviikosta sitten sain taas kyseisessä orjatyöpaikassa lisää paskaa niskaan. Perjantaina kävin alkukartoituksen ja minun päiväni ei ollut mikään maailman paras… Tietyistä syistä johtuen… Minun työkykyäni aliarvioitiin. Pärjäisinkö kahdeksan tunnin päivistä. Nimimerkillä pärjäsin hyvin sivarissakin kahdeksan tunnin päivistä…

Noh, tää on tätä. Nyt opin ainakin sen, että älä koskaan puhu liikaa… Nyt sitten täytyy niskalimassa painaa töitä, jotta saisin todistettua sen, että minun työkyvyssäni ei ole mitään vikaa. Taisinhan minä näissä turhissa palavereissa saada jo diagnosit Asperger, Epilepsia… yms. yms.

Että näin. Tämäkö on Suomalaisten orjatyölaitosten taso?

Noh, ei tässä vielä kaikki. Jos orjatyölaitoksessa sain paskaa niskaan niin alkuviikosta tuli se tieto, tai siis löysin tiedon, että ei tullut työpaikkaa paikallisesta mainostoimistosta. Tiedon löysin heidän nettisivuiltaan. Koskaan eivät viitsineet laittaa mitään vastausta sähköpostiini… Pitäköön puljunsa. Ei vois vittu vähempää kiinnostaa.

Nyt vain herää kysymys, että jaksanko mitenkä pitkään pitää omaa internet portfoliota (www.portfolio.ristosholopainen.com), jos siitä ei nytkään ollut paskaakaan hyötyä. Mietin samalla, että jaksanko enää päivttää ja julkaista sitä virallista sivustoani (www.ristosholopainen.com) enää…

Muutenkin nyt on taas alkanut tulemaan ajatuksia mieleeni, jotka kyseenalaistavat koko muusikon uran… Pitääkö minun tehdä alanvaihto ja nuolla työkkärin akkojen perseitä vaan valita omat polut. En tiedä… Eikä juuri nyt paljoa kiinnosta!

Nyt alkaa tuntua siltä, että vuosi 2013 on tähän mennessä ollut pelkkää luopumista asoista.

Kertokaa te, mitä pitäisi tehdä. Ideoita!

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *