Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi

Välillä mietityttää muutama seikka, jonka olen huomannut…

…En tiedä, oletteko te huomanneet saman seikan, vai olenko jälleen kuvitellut kaiken. Tarkoitan siis sitä, että uskotellaanko nuorille nykypäivänä liikaa, että heillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Vaikkapa hakea kuu taivaalta. Sehän nyt on täysin mahdotonta, mutta silti!

Okei, on mahdollisuuksia mennä aikuislukioon korottamaan numeroita, jos peruskoulu meni vähän niin ja näin. Saahan siitä koulumenestyksestä toki lisäpisteitä pääsykokeissa ja onhan se varmaan ihan jees, jos ihmisellä on vähän sitä yleissivistystä, eikä täysin juntti, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Otan tähän esimerkin omasta elämästä.

Jauhoin pitkään siitä yhdestä ja samasta unelmasta, unelmasta merenkulussa. Etsin tietoa, tietoa ja vielä lisää tietoa varsin pakkomielteisesti. Hylkäsin kaiken sen vanhan, josta ennen olin tykännyt.

Noh, tykännyt ja tykännyt… 😀

Vain korvatakseni sen kaiken uudella ja ”hienolla”, siirtymällä täysin vieraille vesille.

Kävin helmi – ja maaliskuussa työkkärissä ammatinvalintapsykologilla, osittain terapeutin yllyttämänä.
Valitin samoista asioista, eli halusta siirtyä merenkulkuun tai raskaan liikenteen puolelle.
Toki, pohjalla oli sekin syy, että omalta alalta, jolle kouluttauduin, oli/on yksinkertaisesti niin suuri ylitarjonta, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole kaikille, jos edes sille vähällekkään.
”Varastossa” on mielestäni niin paljon porukkaa, että kilpailu on kova, ja vain parhaimmat valitaan. Itse kuulun varsin keskinkertaiseen sakkiin taitojeni perusteella, joten työn saaminen omalta alalta on vaikeaa, ellei täysin mahdotonta.

Noh, terapeutin kanssa juteltiin asiasta, ja kyseli terveydestä, jonka vakuuttelin olevan hyvä (No eihän se sitä tietenkään ole. Olen perusterve, mutta yksi ainoa sairaus riitti romuttamaan kaiken, terapeutti oli itse sitä mieltä, että ei ole este, mutta ne OIREET). Jonka johdosta ruvettiin ajamaan asiaa eteenpäin. Itse koin, että aikuislukio olisi ainoa mahdollisuus, jotta pärjäisin alalla, jolle ”halusin”. Ei siis kouluun vielä. Noh, tilanne muuttui sitten siihen, että lopulta nämä haaveet ovat vain haaveita, eli niitä en koskaan saa saavutettua.
Tämän jälkeen on siis herännyt mieleen, että minkä takia nuorisolle luvataan maltaita, jos todellisuus on se, että kaikilla ei välttämättä omat ominaisuudet riitä tiettyihin asioihin. Miksi pitää saada porukkaa koulunpenkille, kun voisi sen ajan, mikä tuhlataan koulussa, käyttää työn etsimiseen.

Ja toinen asia, minkä takia nuorisolle annetaan niin vaaleanpunainen, ruusuinen kuva…?

PS. Tämä teksti taisi juuri osoittaa oman tyhjäpäisyyden. Huomaa, että minulla ei oiken tuota yleissivistystä ole ja niin… Ehkä minusta ei ole mielipidekirjoittajaksi… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *