Walking cliché

Mietin monta kertaa, että kehtaisinko julkaista tätä kirjoitusta täällä. Noh, ”nostalgian” vuoksi julkaistaan nyt sitten täällä. Edelleen kirjoitus julkaistu vuonna 2012!

Kuten eilen osasin pelätä, tänään tapahtui itselleni se pahin. Minulla on todettu masennus. Lääkärin mukaan kaikki oireet (unettomuus => huolimattomuus, mielialat yms.) viittaavat sairauteen. Nyt sitä joudutaan sitten käymään jossain h*lvetin kallonkutistajalla. Jee. Hyvä tulevaisuus.

Ei tämä muuten niin v*tuttaisi, mutta kun ne minun kauan jankuttamani unelmat… Nyt on tilanne se, että kerta minulla masennus on, minun unelmani eivät tule koskaan toteutumaan. Death of a dream. Alla olevassa kuvassa on lueteltu sairauksia mitä ei saa olla. Masennushan luetaan psyykkiseksi sairaudeks… Niin.

Mikä on tämän aiheuttanut? Sitä en tiedä. Monen mielestä tämä sairaus on itseni aiheuttama, koska tämä negatiivisuus luo turvallisuuden tuntua ja siitä on vaikea päästää irti. Täh?
On heitelty myös vaihtoehtoja, että koulukiusaaminenkin on aiheuttanut koko tämän p*skan.

Noh, mikä on tämän aiheuttanut, eipä sillä ole enää mitään merkitystä, kuten ei ole enää millään. Kaikki tämä työ, mitä olen yrittänyt tehdä oman mieleni eteen, on mennyt täysin hukkaan. Nyt ei tarvitse enää stressata puutteiden korjaamisesta.

Niin, minullahan oli puutteita aika paljon, mikä olisi voinut muodostua esteeksi koko merenkulun alalle pääsemiseksi. Luettelen alle osan, ellen kaikkia:

  • Kielitaidottomuus
  • Uimataidottomuus
  • Sivari
  • En ole johtaja
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • Ujous/arkuus => Olen aika neiti ja Mikki Hiiri
  • Tyhmyys
  • Ajoittainen ylimielisyys ja omahyväisyys
  • Masennusoireet
  • Huolimattomuus

Ja näitähän riittää. Lopulta nämä kaikki esteet yhdessä riittävät tuhoamaan unelmani ja turhat toiveet.

Tulevan syksyn suunnitelmat menivät täysin uusiksi.
Ajattelin osallistua (tai ainakin yrittää…) ruotsin ja englannin kielikursseja sekä niiden lisäksi rannikkolaivurikurssin. Nyt näyttää siltä, että saan keskittyä vain työn etsimiseen.

Yksi asia on varma: Minun kouluni on nyt käyty.

Kiitän vielä lopuksi kiusaajiani: Nyt te saitte sen, mitä te halusitte.
Annan vielä vähän extraakin teille… =>

Nyt pitää miettiä jokin uusi suunta elämälle, se vain ei ole helppoa, kun suurin unelma revitään käsistä.

Tietoa kirjoittajasta

Risto Holopainen

Kuopiolainen tubettaja ja blogaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *