Risto Holopainen – Kotisivut & Blogi

Viimeinen sanani

Kirjoitin blogimerkinnän vanhalle blogisivustolle vuonna 2012. Sivustoa ei ole enää vuosiin ollut, mutta blogit on tallessa.

Minun on aika valaista monia ihmisiä salaisuudestani, ja veikkaan, että se on virhe, mutta minua vain kyllästyttää se ainainen salailu ja vihjailu.
Haluan puhua vapaammin.

Tämä salaisuus liittyy unelmaani ja tulevaisuuteeni, mutta ensimmäiseksi vähän selvennystä, miksi minusta tuli media-assistentti.

Minä tulin media-alalle vain yhdestä syystä: minun sen hetkinen ”idolini” oli medianomi. Enhän minä voinut olla medianomi, koska medianomi on
ammattikorkeakoulu tutkinto. Minun pitäisi suorittaa ensimmäiseksi media-assistentin tutkinto, eli perustutkinto… Toki toinen, se kliseinen, selitys oli, että jotain piti keksiä peruskoulun jälkeen. Tuohon aikaan minä halusin rokkariksi, joten ehkä tässä on myös se kolmas syy. Kehittää omia taitoja, joita voisi käyttää hyödyksi bändiasioissa, esimerkiksi äänitystaidot, suunnittelutaidot jne. Tavoitteeni ammattikoulun alussa ei siis ollut työllistyä itse media-alalle. Syitä ei siis loppujen lopuksi ollutkaan yksi vaan useampia. Heh 😀

Ensimmäinen, toinen ja kolmas vuosi meni näissä tuumin pitkälti. Kunnes, marras-joulukuun taitteessa minun päässäni kilahti. Halusin yrittäjäksi.
Ihminen, joka ei todellakaan ole mistään sosiaalisimmasta päästä, haluaa nyt yrittäjäksi. Mistä tämä johtuu? Onko syynä (kesken jäänyt) opinnäytetyöni. Se se varmasti on. Ja onkin. Yksi asia oli kuitenkin varma jo tässä vaiheessa: minä en enää halunnut rokkia elämältäni. Se oli vain yksi vaihe, jonka kuului nyt sulkeutua. Tätä seikkailua kesti vain tovin, aina tammikuulle saakka. Minua alkoi hieman alitajuntaan hiipiä kiinnostus laivoja kohtaan vuoden 2011 loppuvaiheissa. En arvannut tuolloin, minkälaiseen ”seikkailuun” sitä joutuisi vain muutamia päiviä myöhemmin.

Muistan edelleen sen päivän. Se oli sunnuntai ja kahdeksas päivä. Silloin minulle tuli se surullisen kuuluisa ajatus mieleen – täysin puun takaa. Minä haluan merille. Toistan vielä uudestaan: Minä haluan merille. Käsitätkö? Merille! MERILLE! MERILLE!

Mikä tässä ei täsmää? Tämänhetkinen tilanteeni. Siviilipalvelusmies, jolla lienee sairaus, joka mahdollisesti vaatii säännöllistä lääkitystä ja voi pahimmillaan alentaa työkykyä. Sain kuulla kyllä aika monesti huomautuksen siitä, että olen siviilipalvelusmies, ja että armeijan käymisestä olisi vain etua… Väitän, että kyseisen ihmisen sanomisista oli aistittavissa pelkkää kateutta.

Olen nyt näitä ajatuksia pyöritellyt pitkään mielessäni: Oliko sivari huono vaihtoehto, vai olisiko pitänyt valita armeija… Minä en enää pysty vaihtamaan armeijaan, ja vaikka pystyisinkin, en tekisi sitä. Kannan ylpeänä siviilipalvelusmiehen titteliäni lopun elämäni.

Minä en ole mistään löytänyt mitään mainintaa, että armeija olisi pakollinen merenkulkualalle pääsemiseksi. Okei, huijasin. Löysin yhden, mutta se on vain vaihtoehto aikuisopiskelulle, ei vaatimus. Jostain olen lukenut myös, että kyllä sivari voi toimia merikapteenina, muttei armeijassa kapteenina. Tämä tieto lämmitti paljon.

Minä olen elämässäni kolme kertaa unelmoinut työstä merillä ja merikapteenin työstä varsinkin. Nyt minulla on vain yksi iso huoli: oma terveys.
Merenkulkualalle on aika kovat terveysvaatimukset, ja pelkään, että unelmani ei tule koskaan toteutumaan juurikin terveyteni takia…

Tällä hetkellä minulla ei ole vielä toimivaa annostusta sairauttani vastaan. Olen kuullut juttuja, että voi kestää useita vuosia, ennen kuin on se oikea annostus. Minulla ei ole aikaa! Pelkään kovasti, sillä minulla ei ole mitään muuta suunnitelmaa, jos tämä unelma kariutuisi… Pelkään myös kovasti sitä, että jos tämä unelma ei toteudu, epäonnistun elämässäni. Minulla on siis suuria pelkoja ja paineita tulevaisuuteni takia. Toivon, että tämä vastaa moniin kysymyksiin, jotka olen tahattomasti heittänyt ilmoille…

Noh, tällä hetkellä olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja katson asiaa tarkemmin vuoden vaihteen jälkeen.
Olen joskus todennut itselleni, että olen valmis tekemään kaikkeni, jotta unelmani toteutuisi ja olen kuullut monesti sanottavan, että asioilla on aina tapana järjestyä. Toivon todellakin että näin on.

Nyt on aikani kuitenkin todeta se viimeinen sana: olen tullut nyt siihen pisteeseen, että minun on aika jättää media-ala osaaville ihmisille. Itse en koe, että tulen koskaan pärjäämään kyseisellä alalla. Minä lähden nyt raivaamaan itselleni tietä, jotta uudestisyntynyt unelmani, tulevaisuus merenkulussa, toteutuisi. En halveksi alaa, sillä sain media-alalta paljon, harmi vain, että itselläni ei ole enää koko alalle mitään annettavaa.
Mainitsen vielä sen, että jos unelma merenkulusta ei olisi herännyt, minä takuuvarmasti jatkaisin media-alalle. Noh, tämähän on vain jossittelua, jos tädillä olisi ne, se olisi setä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, toivon todellakin, että tämä vastasi moniin kysymyksiin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *